Monday, November 23, 2015

✄ Saksinainen ✄


kimalteita ja kivat kehykset koska miksei

Viime kuun lopulla Sangatsu Mangalta suomeksi ilmestynyt Saksinainen (Gakuen Densetsu: Hasami Onna) on kokoelma Hana Umenon kauhutarinoita enemmän tai vähemmän aidosta ystävyydestä. Ei kannata antaa Umenon nätin shoujotaiteen hämätä, sillä pokkarille asetettu ikäsuositus 15+ on ihan paikallaan.


Pokkarin ensimmäinen tarina Naapuripulpetin Yomi kertoo koulussa kiertävästä huhusta, jonka mukaan kuolleen tytön, Yomin, täytetty ruumis hyökkää kauniiden tyttöjen kimppuun ja ottaa heiltä itselleen kauniina pitämänsä ruumiinosan. Koulun tytöt epäilevät toisiaan Yomiksi, mutta kuka Yomi todella on...?

Tämä tarina on jotenkin todella kiehtova, enkä itse osannut odottaa mitä tapahtuu. Loppuratkaisu tuli ihan puskista, joten tämä taisi onnistua tehtävässään.


Toisena on tarina nimeltään Synkkä-Chi, joka kertoo Tomohirosta, joka pienenä leikki kaverinsa kanssa oudon tytön, Chin, kanssa. He eivät koskaan saaneet tietää tytön oikeaa nimeä eivätkä nähneet hänen kasvojaan. Vuosien jälkeen Tomohiro tapaa Chin jälleen ja saa huomata, ettei Chi todellakaan ole ihan tavallinen tyttö...

Synkkä-Chi on omasta mielestäni pokkarin karmivin tarina. Chi on vaan niin salaperäinen!


Ystävä-niminen tarina kertoo yksinäisestä Shiorista, joka ostaa itselleen lemmikeiksi uudeksi lajiksi mainostettuja kalan näköisiä olentoja. Olennot alkavat kuitenkin kasvaa joksikin ihan muuksi...

Aika ennalta-arvattava, mutta silti jotenkin kiinnostava tarina. Shiori on hieman naiivi, mutta moni nuori voi ehkä samaistua hänen yksinäisyyteensä.


Pokkarin viimeinen tarina Saksinainen kertoo kolmesta tytöstä, jotka menevät rohkeudenkoetukselle hylättyyn taloon, jossa huhujen mukaan majailee saksilla ihmisiä tappava Saksinainen. Onko juttu pilaa vai onko Saksinainen todella olemassa...?

Yllättävää kyllä, pokkarin nimikkotarina tuntuu minusta kaikkein tylsimmältä. Kaikki tarinan hahmot ovat ilkeitä eri tavoin ja idea tuntuu kulutetulta. Tarinassa on kuitenkin omat jännittävät käänteensä, joten ei tämäkään huono ole.

Omasta mielestäni pokkari on ihan hyvää luettavaa. Tarinat lukee nopeasti ja ne pitävät otteessaan. Myös Umenon taide toimii kauhutarinoissa hyvin; hän taitaa sekä kauniit päähenkilötytöt että karmivat olennot.

Sen verran tarinoita voisi kritisoida, että ne tuntuvat vähän kliseiseltä kamalta. Ja minähän en edes ole paljon kauhuaiheisiin mangoihin perehtynyt, joten kokeneempi kauhumangan kuluttaja voi ehkä huomata sen vielä paremmin. Mutta kevyenä lukemisena tämä pokkari menee oikein hyvin. Tarinat ovat juuri sopivalla tavalla karmivia, että ne jaksavat jännittää, mutta eivät aiheuta painajaisia. En kuitenkaan suosittelisi Saksinaista ihmiselle joka säikkyy kauhujuttuja liikaa. Kauhun ja shoujon ystäville tämä kuitenkin sopii mainiosti!

No comments:

Post a Comment